Rakkaus perinnepurjehdukseen yhdistää kaveruksia

Purjelaivakonttorin vanhat rouvat Astrid ja Svanhild ovat tuttuja näkyjä Helsingin rantavesillä. Helsinkiläisille Aju Jurvaselle ja Roosa Hakamäelle ne merkitsevät paljon enemmän. Heitä yhdistää 25 vuoden iän lisäksi teini-iässä puhjennut intohimo perinnepurjealuksiin.

Roosan ja Ajun nuoruudesta löytyy yhdistävänä tekijänä Kirkkonummen perinnepurjehdusyhdistyksen Storbåt Frida, jota he kumpikin pääsivät purjehtimaan 13-vuotiaana. Siitä syttyi ystävyys ja kipinä puisiin perinnelaivoihin.  

Ajun ensimmäinen kokemus The Tall Ships Racesista on vuodelta 2017 kansiharjoittelijana Astridilla. Roosan ensikosketus isoihin purjealuksiin oli vuotta aiemmin. Roosa muistelee, osallistuneensa varsin hurjissa olosuhteissa Tervasaaren Tynnyri -kisaan.

-Silloin ajattelin, ettei tämä taida olla minulle. Seuraavana kesänä tulin kuitenkin uudestaan kokeilemaan ja jäin ihan koukkuun, Roosa naurahtaa. 

Paras yhteinen muisto tämän vuoden The Tall Ships Racesta ystävillä on lähtö Klaipedan satamasta, jossa he nauttivat upeista maisemista Svanhildin mastosta käsin.

–Kiipesimme raitapaidoissamme mastoon ja vilkuttelimme sieltä muille laivoille. Meillä oli ennalta harjoiteltu lähtötanssikin, johon myös nuorisopurjehtijat osallistuivat, he muistelevat hymyssä suin.

Suuren purjeveneen arkea

Normaalisti Astridilla ja Svanhildilla liikutaan Helsingin edustalla, mutta The Tall Ships Racesissa pääsee kokemaan myös avomeripurjehdusta. Silloin miehistöä saattaa helposti olla yli 20 henkeä.

Isolla miehistöllä pääsee paremmin tunnelmaan ja oppii enemmän. Läheskään kaikkia Svanhildin purjeita ei esimerkiksi ehditä nostaa ja laskea Helsingin edustalla. -Viimeksi opin, miten laivan toppipurjeet nostetaan, kertoo Aju.

Myös Astridin Maarianhaminaan suuntautuvat seikkailupurjehdukset ovat molempien purjehtijoiden mieleen. Niissä pääsee kokemaan paikkoja, joihin ei muuten pääse.

-Alusten syväys on vain pari metriä, joten niillä pääsee hyvin luonnonsatamiin. Varsinkin ulkosaariston kaikki kallioiset paikat ovat tosi hienoja, kertoo Roosa.

Pitkillä purjehduksilla miehistön päivä rytmittyy kolmen tunnin vuoroihin: kolme tuntia ajovahdissa, kolme tuntia vapaalla ja kolme tuntia päivystyksessä.

-Vahdin aikaa osallistutaan purjehdukseen ja navigointiin, tehdään ruokaa ja siivotaan. Tehtävät vaihtuvat aina päivittäin, Roosa kertoo. Työvuorot ovat lyhyitä, mutta myös unet jäävät kerrallaan enintään kuuteen tuntiin.

Tärkeitä oppeja elämään

Roosa ja Aju nauttivat nuorten purjehtijoiden opastamisesta. Purjehdukselle kannattaa ottaa mukaan ainakin avoin mieli, sopiva vaatetus ja seikkailuhenki. Purjealus on loistava ympäristö oppia uusia taitoja, itsestään, muista ja tiimityöskentelystä. Usein opetus on varsin kokonaisvaltaista.

-Olen juuri viime viikolla opettanut esimerkiksi, miten vessa siivotaan ja miten tiskataan. Kaikki 15-vuotiaat eivät välttämättä näitä hallitse, Aju kertoo.

-Purjehdukselle kannattaa mieluummin tulla yksin kuin kaverin kanssa, koska silloin varmemmin tutustuu uusiin ihmisiin, Roosa vinkkaa

Roosan ja Ajun tulevaisuuden suunnitelmatkin liittyvät purjehtimiseen, joko ammatillisesti tai ainakin harrastuksena. Aju toivoo kymmenen vuoden kuluttua Itämeren olevan paremmassa kunnossa kuin nyt. -Purjeillahan on sitä paitsi paljon ekologisempaa liikkua, Aju muistuttaa.

Kuva Toni Pajula