Puolalaisten valkea kaunotar purjelaivatapahtuman avajaisten näyttämönä
Katedraalien kellot tervehtivät satamaan saapuneita laivoja, alukset vastaavat sireeneillään, Dar Mlodziezyn kannella soi laivakello. Meteli on Helsingin Eteläsatamassa hetken huumaava. Mutta näin torstaina kello 12 The Tall Ships Races Helsinki 2024 on virallisesti avattu ja puolalaisen kaunottaren, tuttavallisesti Darin, kannelle kokoontuneet kutsuvieraat voivat siemailla lasillisen kuohuvaa. Avajaispuheen pitää Helsingin kaupungin pormestari Juhana Vartiainen.
Dar Mlodziezy on TSR-tapahtuman suurin laiva, rungon pituus on 95 metriä ja kolmesta mastosta korkein ulottuu 45 metrin korkeuteen. Tämän valkearunkoisen ja juhlaliputuksella koristellun puolalaiskaunottaren kannella pidettävään kutsuvierastilaisuuteen on saapunut kymmeniä kutsuvieraita: kaupungin pormestarin kabinettia, yhteistyökumppaneita, median edustajia ja muutama nuorisopurjehtija kahdelta eri laivalta.
”Suuret kiitokset kapteenille ja miehistölle siitä, että saimme tulla pitämään avajaisseremonian tänne”, pormestari Juhana Vartiainen hehkuttaa. Hän korostaa, miten meri ja merenkulku ovat olleet Helsingille ja helsinkiläisille tärkeitä niin kaupankäynnin kuin yleensä kansainvälisten yhteyksien pidon kannalta aina aikojen alusta lähtien.
Vartiainen kehuu yhteistyötä John Nurminen -säätiön kanssa, yhdessä on saatu tuotua Itämeri-tietoisuutta suurelle yleisölle. Tähän toimintaan kuuluu myös oleellisesti se, että nuorille annetaan mahdollisuus osallistua The Tall Ships Races -kilpailuun nuorisopurjehtijoina.
”Näin me vahvistamme Itämeri-identiteettiä, terveen meren merkitys on oleellisen tärkeä nuorelle sukupolvelle. Uskon myös, että purjehtiminen näillä laivoilla on nuorille unohtumaton seikkailu”, Juhana Vartiainen sanoo.
John Nurminen -säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt on myös otettu vastaanotosta laivalle.
”On kunnia saada seistä tällä kannella. Mutta hyvät ystävät, Itämeri ei voi hyvin, se kärsii rehevöitymisestä ja luontokadosta, joita ilmastonmuutos kiihdyttää. Rehevöityminen näkyy selvästi ja sen ovat huomanneet sinilevälauttoina nämäkin alukset tänne tullessaan”, Annamari Arrakoski-Engardt toteaa.
”Monet tähänastiset myönteiset teot ja tulokset Itämeren hyväksi ovat antaneet ymmärtää, että Itämeren tila saataisiin kuntoon meidän elinaikanamme. Mutta ilmastonmuutoksen ja sen kiihtymisen vuoksi Itämeren pelastamiseksi tehtävät toimenpiteet pitäisi 2-3 -kertaistaa”, Arrakoski-Engardt huomauttaa.
Mitä ammattimaiseen merenkulkuun tulee, konkreettista ja hyvää työtä on tehty, mutta Arrakoski-Engardtin mukaan esimerkiksi laivojen mukana kulkevien haitallisten aineiden käyttöä pitäisi suitsia enemmän. Laivojen tankkien pesuvesiä ja niiden mukana haitallisia puhdistusaineita huuhdellaan edelleen luvattoman paljon mereen, kun ne hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella voitaisiin saada talteen satamissa.
”Tämä ei välttämättä tulisi edes taloudellisesti raskaaksi laivoille, kun se voitaisiin tehdä samaan aikaan laivan tankkauksen kanssa eikä satamassaoloaika ja siihen liityvät maksut venyisi”, Arrakoski-Engardt sanoo ja toivoo, että Suomessa oltaisiin viisaita siinä mielessä, että näitä asioita tehtäisiin vapaaehtoisesti eikä sakon uhan alla.
Itämeri yhdistää yhdeksän rantavaltiota. Arrakoski-Engardt muistuttaa, että Itämeren yhteistä kulttuuriperintöä voi edistää vain hyvinvoivan meren äärellä. Vaikka tehtävää on paljon jäljellä, Arrakoski-Engardtin mukaan vielä ei ole liian myöhäistä pelastaa Itämeri tuleville sukupolville.
Tulevia sukupolvia avajaistilaisuudessa edustavat kolme nuorisopurjehtijaa: Ella-Olivia Määttä belgialaiselta Saeftinghe-alukselta sekä Sirkka Husu ja Hubertas Bliudzius saksalaiselta Johann Smidt -alukselta. Kaikki kolme ovat innoissaan mukanaolosta ja kaikkien puheissa toistuu se, miten hieno yhteishenki kaikissa tiimeissä on ja miten yhteistyö on sujuvaa kaikkien kanssa, niin nuorten purjehtijoiden kuin miehistöjenkin kesken.
Legi Klaipedasta Helsinkiin oli sujunut molemmilla laivoilla hyvin ja ilman suuria yllätyksiä, vaikka purje oli revennyt toisesta aluksesta myrskyn aikana. Jännitystä oli siis sekä lähdettäessä matkaan että matkan aikana.
”Pääsimme haastamaan itseämme! Alussa kyllä jännitti, koska tiesin että myrsky nousee, mutta hyvin selvittiin. Jännitti myös sekin, miten tiivis yhteiselo laivassa aivan uusien ihmisten kanssa sujuu, mutta niinhän se kävi, että yhteishenki laivalla oli parasta, olemme kuin perhe”, Ella-Olivia Määttä hehkuttaa.
”Ja elämä vaihtelee laivalla koko ajan, on arvaamatonta. Välillä on myrskyä ja välillä niin tyyntä, että pyydetään säiden jumalilta että antakaa meille tuulta!” Sirkka Husu kuvailee tunnelmia. Latvialainen Hubertas Bliudzius nyökkäilee vieressä myötäilevästi hymyillen.
Kuvat: Jouni Ikonen